Tulosta tämä sivu

Chinchilla

Luonnollisessa elinympäristössä chinchilla elää Etelä-Amerikan länsiosassa Perun, Bolivian, Chilen ja Argentiinan alueilla Andien vuoristossa yli neljän kilometrin korkeudessa. Luonnonvarainen chinchilla elää yhdyskunnissa ja nukkuu vuoriston koloissa päivisin.

Chinchillat (chinchilla lanigera) ovat saaneet nimensä chinca-intiaaneilta, jotka käyttivät chinchillaa ravintona ja sen turkkia lämmikkeenä noin 1400-luvulle saakka. Myöhemmin inkojen keskuudessa chinchillan turkki oli ylellisyys, jota saivat käyttää vain ylimmät papit. 

1800-luvun loppuun mennessä turkismetsästäjät saalistivat chinchillan lähes sukupuutttoon. 
Laji kuitenkin säilyi metsästyskiellon ansiosta ja nykyisin chinchilla on rauhoitettu. 

Vankeudessa syntyneitä chinchilloja on myös 'palautettu' takaisin luontoon.

Lemmikkinä

Vuonna 1918 amerikkalainen kaivosinsinööri M.F.Chapman tutustui lajiin, ja päätti pelastaa sen sukupuutolta. Neljän vuoden kuluttua hän oli saanut intiaanien avustuksella kokoon 11 chinchillaa, joista vain kolme oli naaraita. Matka vuoristosta alas merenpinnan tasolle tehtiin erittäin hitaasti ja useassa osassa, jotta chinchillat saatiin sopeutumaan korkeuseroon. Kärsivällisen matkanteon ansiosta kaikki yksilöt selvisivät hengissä Yhdysvaltoihin - yksi naaras oli jopa saanut poikasen matkan aikana. Chapman aloitti chinchillojen kasvattamisen vankeudessa, ja nämä eläimet ovat lemmikkiemme esivanhempia.

Chinchilla on pitkäikäinen. Jos se saa olla terve, ja sitä on hoidettu hyvin, se saattaa elää jopa yli 20 vuotta. Normaali elinikäennuste lienee 15-18 vuotta.

Luonne

Chinchilla on hämäräeläin, joten se on virkeimmillään aamuisin ja iltaisin. Silloin se on utelias, energinen, joskus itsepäinenkin ja oman arvonsa tunteva. Rotumääritelmän mukaan chinchillan tulee olla kesy ja käyttäytyä sopuisasti. 

Chinchilloissa on paljon luonne-eroja. On leikkisiä, seurallisia, hellyydenkipeitä, leppoisia, pidättyväisiä, kärsivällisiä, mustasukkaisia, kekseliäitä... 

Luonteenpiirteet periytyvät, ja lisäksi pentu ottaa mallia emon ja muiden chinchillojen käyttäytymisestä. Kokemukset, hyvät ja huonot, vaikuttavat chinchillan käyttäytymiseen. 

Jos chinchilla on kovin arka, tai peräti aggresiivinen, syy on selvitettävä. Sattuuko käsittely sitä? Muistaako se käsittelyn joskus olleen ikävää tai jopa kivuliasta? Voiko sillä olla jokin sairaus? Hoito-olosuhteet, kuten ruokinta, vaikuttavat siihen miten chinchilla voi. 

Terve chinchilla on kiinnostunut ympäristöstään ja liikkuu ketterästi.

Koko

Chinchilla on aikuisenakin kevyt. Normaali paino on yksilöstä riippuen noin 500-750 grammaa. Ruumiin pituus on noin 30 cm ja hännän pituus noin 15 cm.



Lähteet:

Suomen Lemmikkichinchillat ry

Harlequins Chinchillat